GCC Lue ja kokeile

Tasapainoa ja luontoyhteyttä työelämään

Kaikilla elämän osa-alueilla soisi vallitsevan tasapainon: Sopivassa suhteessa hyödyllistä ja huvia, hiljaista ja äänekästä, oppimiskohtia ja menestystä. Joka päivä läheistemme
kanssa tiedostamme ja toteutammekin näitä arjen tasapainossa pitäviä voimia: Syömme ruoka-aikaan, herkuttelemme viikonloppuisin vähän paremmin, arkisin käymme lenkillä ja etsimme itsellemme harrastuksia, joista saamme mielekkyyttä. Se on sitä tuttua, mukavaa arkea, jota jokainen tarvitsee ja kaipaa.


Harva voi kuitenkaan sanoa, että pystyy työpaikallaan toteuttamaan näitä samoja
hyvinvointia ylläpitäviä tekijöitä. Voit kysyä itseltäsi ehditkö useimpina päivinä pitämään
ruokataukoja tai liikkumaan edes hieman? Saatko päivittäin raitista ilmaa vai kuluuko
tunnit sisällä sinivalossa tehtävästä toiseen kiirehtien?


Olennainen kysymys onkin, että voisiko työpäivän rakennetta hieman muuttaa? Tietyssä tilassa tehtävässä työssä muutokset saattavat vaatia luovaa ajattelua sekä spontaaniutta, mutta kohtaavassa asiakastyössä näitä hyvinvointia tukevia rakenteita voi itse kehittää pienillä muutoksilla: avaamalla ikkunan, rajaamalla työt pois tauolta, tapaamisilla ulkona tai vaikka ilahduttavalla kukkamaljakolla.

Mitä itse teet silloin, kun pohdit haastavaa pulmaa? Istutko hiljaa vai
lähdetkö ulos tuulettamaan ajatuksiasi?

Voit miettiä millaiset pienet asiat tekevät työnteosta mielekkäämpää ja tukevat
motivaatiotasi tehdä työsi mahdollisimman hyvin? Jollain se voi olla mahdollisuus viettää tauot yksin hiljaisuudessa, toisella se saattaa olla vaikkapa tietty tummapaahto oikeasta mukista juotuna. Joskus tekijät ovat isompia ja voivat liittyä työn järjestelyyn tai tilan toimivuuteen. Moni kaipaa työpäiväänsä myös enemmän luontoyhteyttä: Happihyppelyä, liikettä ja maiseman tuijottelua – konkreettista irtaantumista toimipisteeltä.


Usein ensimmäinen signaali meidän luontoyhteyttä kaipaavalta puoleltamme on
turhautunut huokaus: Haluan vähän raitista ilmaa. Kehomme tunnistaa sen tarpeen:
Vähän happirikasta hengittelyä, jotta väsyneet aivot ja silmät jaksavat taas keskittyä.
Vähän levollista maisemaa, jotta mielemme pystyy taas vastaanottamaan tietoa ja
jäsentämään sitä. Vähän rapisevaa maata jalkojemme alla, jotta tunnemme minkä päällä seisomme ja liike palauttaa meitä istumisen jälkeen.


Kotona lomalla me teemme poikkeuksista juhlahetkiä: Viemme aamukahvin ulos ja
kuuntelemme heräävää maisemaa tai kauniilla säällä otamme kirjan mukaan
pihakeinuun ja lueskelemme, teemme tietoisesti valintoja, jotka lisäävät hyvää oloa
pienellä vaivalla. Voisitko sinä kuvitella siirtäväsi jonkun työpäiväsi hetken ulos? Koetko
että se voisi lisätä hyvinvointiasi tai tasapainottaa työpäivääsi? Tai voisitko saapua töihin kymmenen minuuttia aiemmin ja käyttää ensimmäiset minuutit rauhalliseen kävelyyn korttelia ympäri?


Monessa työpaikassa on sellaisia hetkiä tai tehtäviä, jotka voisi toteuttaa myös ulkona:
Kuunnella, lukea, kohdata asiakkaita tai suunnitella. Lukkiutunut käsitys kuitenkin ohjaa
meidän ajatteluamme siihen suuntaan, että ulkona toteutettu tehtävä on jotenkin
lintsattu tai liian lepsusti toteutettu, kun keskittymisemme nähdään kirkkaimpana vain
pöydän ja päätteen ääressä hiljaa istuen. Mutta väitämme, että liike ulkona on lääke
myös ajattelulle. Vai mitä itse teet silloin, kun pohdit haastavaa pulmaa? Istutko hiljaa vai lähdetkö ulos tuulettamaan ajatuksiasi?